Kun tuo syksykin lähestyy, ja minun sydänkontrolli alkaa olla taasen ajankohtainen, voisi tässä kirjoittaa vaikka terveestä sydämestä, urheilijan näkökulmasta.
Tohtorin juttusilla käynnin jälkeen on taasen vain resut pumput mielessä.
Kestävyysjuoksijan pumpun on oltava tehokas jotta tarvittava happi ja ravintoaineet saadaan kuljetettua työtä tekeville lihaksille.
Maksimisykettä harjoitellut urheilija ei pysty nostamaan, samoihin sykelukemiin yltää huonompikuntoinenkin, joten on pystyttävä parantamaan yhdellä iskulla pumpattavan veren määrää.Parhailla kestävyysjuoksijoilla minuuttitilavuus voi olla jopa 30 litraa minuutissa, eli lähes kaksinkertaisen määrän tavalliseen kuntoilijaan verrattuna.Tällaiset lukemat edellyttävät että sydän on tilavampi ja seinämiltään joustava.
Sydämen koko kasvaa kahteen suuntaan, kammioiden läpimitta suurenee ja sydän pitenee. Kammioiden läpimitta voi kasvaa vielä aikuisiälläkin aloittaneilla urheilijoilla lähes samoihin mittoihin kun jo lapsuudessa harjoittelun aloittaneilla. Mutta sitä pituussuuntaista sydämen kasva ei enää aikuisiällä saada, kun korkeintaan hiukan solujen suurenemisen myötä.
Tätä voisi verrata vaikka luurankolihasten pituuteen, ei se reisilihas pituutta enää kasvuiän jälkeen kasva, vaikka muuttaisi salille asumaan, paksuutta ja voimaa lihakseen kyllä tulee. Sydänlihaksen ’pituuskasvu’ on ominaisuus joka on hankittava jo varhain.Vaikka myöhemmin aloittaneesta tulisi ME-ennätys urheilijakin, hän ei koskaan ole niin hyvä kun olisi voinut olla.
Sydämen harjoittaminen kimmoisaksi ja isoksi alkaa jo kasvun ja kehityksen aikaisella matalatehoisella riittävän pitkäkestoisella harjoittelulla. Paras tilavuusharjoittelu ja sydänlihaksen venyvyys vaikutus saavutetaan kun harjoittelu on rentoa, joka takaa hyvän paluuverenkierron sydämeen.Kovatehoinen lihastyö puristaa verisuonistoa ja aiheuttaa paluuverenkierron pienenemisen. Tällainen harjoitusvaikutus lisää lähinnä sydänlihaksen paksuutta ja voimaa.
Esimerkiksi: Juoksu loivaan ylämäkeen rennonkovaa ilman liikaa puristamista käy hyvästä sydämen tilavuus kuormituksesta, samoin uinti on todettu hyväksi harjoitukseksi, koska siinä vaaka-asennossa ollessa sydämeen palaa veri tehokkaasti.
Tuossa taulukossa nuo kokoerot ja seinämän paksuudet voivat äkkiä katsottuna näyttää aika pieniltä, mutta kun huomioi ettei se sydän ole kooltaan kun noin omistajansa nyrkinkokoinen elin, niin muutokset prosenttuaalisesti ovat ihan merkittäviä.
Tietysti sydänlihas tarvitsee myös lihaksen voimaa (seinämän paksuutta) kasvattavaa harjoittelua, (kovatehoisia harjoituksia), mutta sydämen suuri minuuttitilavuus on perusedellytys koviin tuloksiin.
No näin veteraanina tähän täytyy todeta että ikääntyneellä sydänlihas on jäykkä toiminnaltaan,näin ollen se täyttyy huonosti ja kuluttaa runsaasti energiaa supistuessaan.
Siitä pumppumme pumppaamasta verestä vain osa joutaa kuljettamaan työtätekeville lihaksille ravinteita ja happea. Juoksussa elimistön lämpötila nousee, ja sen lämpötilaa on yritettävä jäähdyttää. Eli veren virtaus ihonalla vilkastuu, mitä lämpimämpää tai mitä kovempi juoksuvauhti.
Viileällä ilmalla eteenkin Suomalaisilla juoksijoilla on tapana pukeutua ainakin riittävästi. Silloin estetään tehokasta veren jäähdytystä, ja sitä verta on kierrätettävä enemmän ihon alueella, sekin veri on sitten poissa hapenkuljetuksesta.
Ihmisen lämmönsäätelyä voisi verrata vaikka auton jäähdytysjärjestelmään. Termostaatti säätelee minkä verran nestettä kierrätetään jäähdyttäjässä, jos moottorin lämpö nousee nestettä kierrätetään enemmän, lämmön laskettua liian alas kierrätystä vähennetään.
Näinhän se on ihmiselläkin, iho on jäähdyttäjä, sitä enemmän ihonalainen verenkierto lisääntyy, mitä korkeammaksi ruumiinlämpö nousee ja päinvastoin, kylmettymisen uhatessa veri ohjautuu sisäelimiin ja pois iholta jäähtymästä.
Usein kevään ja syksyn hölkissä kuulee: ”Panen pitkät trikoot ja paidan, ei nyt vielä välttämättä tarvitsisi, mutta ei ne paljon paina”. Ei niin, mutta vaikuttaahan se toki muutenkin, eihän se meille hölkääjille niin väliä, ehkä pari kolme minuuttia maratonilla, ihan sama kolmen neljäntunnin maratonilla.
Mutta miksi esim; MM-maastoissa Suomalaiset juoksijat ovat muihin verrattuna pukeutuneet kun naparetkeilijät.?. Onko jo asennekkin sellainen, ’aivan sama, viimeisten joukoissa kuitenkin maaliin tullaan’.
Niin netti on täynnä hyviä väitöskirjoja ja tutkimustuloksia sydämen ja urheilun osalta, niinpä en pane kun yhden linkin tähän mistä luettavaa voisi löytyä.
Tästä eteenpäin päivittelen blogia tässä
