Niin univelat kun unettomuusvelatkin on maksettava.. Eilen aamulla mieli oli korkealla kun olin nukkunut sentään yli viisi tuntia, tänä yönä kaksituntia oli työn ja tuskan takana... Semmoista on elämä!.

Eilen juuri juoksevan ystäväni kanssa pohdimme, että päivästä tekee täydellisen vasta juoksulenkki. Oli päivä ollut kuinka pitkä, ja vaikka ruumiilisestikkin raskas, pisteenä iin päälle on kuitenkin se oman itsensä kanssa suoritettu lenkki.. Ja oli tullut kilpailuuralla voittoja ja menestystä tai ei, tärkeintä kuitenkin on ollut niin harjoittelussa kun kilpailuissa se itsensä voittaminen.

Eiliselle päivälle liikuntasuortukseksi jäi se tavanomainen yksi tunti kuntosalia, josta soutuaaikaa oli noin puolet. Tänään käyn lyhkäsen juoksulenkin, vaikka se pitäis sitten itkeä ja juosta... Mutta nyt kahvia ja pullaa ja Lapinkansan lukuun.