Tänään oli sitten se päivä kun piti päättää mitä "leegojen" kanssa tehdään... Päädyin halvimpaan ratkaisuun (n.3 tuhatta €), joka on tiedysti vaihtoehdoista huonoin. Kun se on meikäläisen elämässä niin, että kun johonkin rahaa panee, on se jostain muusta poissa... Olishan se tietysti ollut kiva täysrivistö nastahampaita koko suuhun iskeä, mutta hintaakin olisi sitten useampi kymppitonni.. Remontti etenee sitten niin, että kun tulen Torresta maaliskuun alussa, sitten istuskelen hammaslääkärin tuolissa suu seljällään kolmentunnin jaksoissa, ja noista vanhoista jäljelläolevista sepitetään jonkinlaiset purukalustot.

Käväsin tuossa kuntosalilla tunnin session iltasella, olisi se varmaan jo aika noiden kuntosalikäyntien kestoaikaakin jatkaa, ei siinä tunnissa kovin paljon saa aikaan... Eipä tässä muuta kummempia.

"Onni? Voi, se on yksinkertaista. Se on hyvä terveys ja huono muisti".  Ernest Hemingway.

Hei, tuo jälkimmäinenhän mulla jo onkin!  Hip he ja huraa!!.