1750178.jpg 

Tänään köpöttelin lyhyellä askeleella, ilman keppejä ja "kulmarautakenkää" kaupungille ja takaisin, yhteensä noin 4-5 kilometriä.. Nyt sitten on taas nilkanseudulla vahvuutta, yhtäpaljon kun pohkeessa.. Ei perkele tästä tule mitään ainakaan tällä vuosikymmenellä.. Tuossa kuva Terwa-maratonilta 2006, pitäshän siinä nilkan ja pohkeen paksuudessa olla meikäläisellä aika iso ero.

No kuun lopulla menen Helsinkiin näyttämään tuota jalkaa ja kyselemään miten kuntouttamisen kanssa tästä jatketaan, ja onhan siinä haavassakin vielä pieni "kraateri" joka ei ole täysin umpeutunut ja tihkuu verta.

Kun tämä jänteen katkeaminen tapahtui, kuvittelin mielessäni että voi olla että jätän juoksuhommat sitten siihen.... Mutta ei se vain mene kohdallani niin..         Ei se juoksemaan pääsyn odottaminen ole yhtään hellittänyt, päin vastoin.... Minun on ihan vaikea ymmärtää miksi joku on juoksematta jos siihen ei ole mitään estettä??..  Minkäs voit hullu mikä hullu.!