Tänään tein uuden juoksuennätykseni.

Juoksin yhtämittaisesti 10 kilometriä, aikaa meni tasan tunti.

Tiedän, tiedän,, ei sitä voi kutsua juoksemiseksi,

mutta blogissani minä olen kuningas ja saan kutsua sitä juoksemiseksi,

vaikka meno muistuttaisikin vaivaistalosta karannutta invaliiti ukon ressukkaa,

ja vauhti olisi etanan luokkaa.

Se kun ei tuo varpaille nousu onnistu vieläkään tuolla jalalla,

mikä kyllä olisi minimivaatimus juoksun suorittamiseen.

Päivän toisena harjoituksena kävin kuntosalilla.

Nyt sitten on jalka sen verran kipeä että täytyy ottaa särkylääke yöksi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämä tässä on vaikeinta.

Tietää mikä on liian vähän, ja mikä liikaa kuntoutuksen suhteen.

Ilman kuntoutusta siitä ei koskaan tule jalkaa,

ja kun sitä rasittaa turpoaa akilleksen seutu, ja tulee kipeäksi.

Kaikki tekeminenhän on vieläkin kivuliasta, vaikka jänteen katkeamisesta on jo 10 kuukautta ja leikkauksesta yli puoli vuotta.

Rääkätäkkö vaiko eikö rääkätä, siinä vasta pulma.