Kylläpä siitä lauantain puolikkaaanjuoksusta palautuminen kesti.. Vielä eilen aamusta tuntui etten millään jaksa seisoa niillä jaloillani päivää hierontapöytäni ääressä.. Jaloissani ei varmaan ollut yhtään lihasta joka ei olisi ollut kipeänä, ja väsytti muutenkin.. No se väsyttäminen ei ole mikään uusi asia, on se väsyttänyt nuorempanakin.. Muistui mieleen yksi vanha juttu tuolta lapsuudestani, olin ollut äitini kanssa naapurissa kylässä jossa olin saanut mehua ja pullaa, syötyäni äitini oli sanonut että kiitäppä nyt ennenkun poistut pöydästä, olin sanonut "En mie nyt jaksa ko minua niin väsyttää", siitäkin on saanut kuulla koko ikänsä, minkäs sille voi, väsyttää jos väsyttää, ei sitä silloin jaksa.

Sitten olin nuorempana filosofina istuskellut portailla, puuskittainen tuuli oli heilutellut puun oksia. Olin todennut "Jos puita ei olis niin koskaan ei tuulis, kannataisi ainakin nuo pihapuut kaataa ettei tässä tuulis". Kyllä sillekkin on naureksittu, selvälle asialle, tuulihan tulee siitä kun puut heiluttelevat oksiaan, näkeehän sen ,,, tyhmenpikin..

Nyt yrittelen pienelle juoksulenkille..