Huomenna olevan kansainvälisen vammaisten päivän juhlintaan olen kai minäkin oikeutettu, on taas ollut liikkuminen sen verran kivuliasta.
Tein maanantaiaamuna sellaisen iskutusharjoituksen.
Harjoituksen tein jalkaprässillä ilman painoja, ponnistaen päkiällä siten että päkiä irtoaa hiukan laitteesta, ja otetaan alas tullessa vastaan päkiällä.
Tällaista kykyähän jalalta vaaditaan kun juostaan lyhyempiä matkoja sellaisella vauhdilla ettei tulla selvästi kantapääedellä tiehen.
Vielä ei se jalka sellaista kestänyt, vaikka laitteen paino on selvästi alle oman painon, aiheutti se jalan kipeytymisen niin että vieläkin kävellessä on pientä ontumista.

Muuten olen sitä mieltä että ihmiskunta olisi paljon onnellisempi jos ihmisten keskimääräinen elinikä olisi korkeintaan 50 vuotta, ja pitkäikäiset eläisivät korkeintaan 60 vuotiaaksi.
Eikä ihminen pitäisi sitä yhtään pahana, emmehän nytkään murehdi sitä että elin-ikä on jotain 80 vuotta, eikä esim: 120 vuotta.
Ihmisiltä jäisivät vanhuuden tuomat vaivat ja kivut huomattavasti vähemmäksi, emmekä viruisi tuolla laitoksissa muistamattomina kuset ja paskat housuissa.
Maailman liika kansoittuiminenkin olisi paremmin hallinnassa,
kasvihuoneilmiötä aiheuttava otsooni katokaan ei olisi niin pitkällä,
saasteita olisi huomattavasti vähemmän,
ravinto riittäisi suuremmalle osalle väestöä kun nykyään,
ym. hyviä asioita siitä seuraisi maailmalle.
Ja ennen kaikkea, minäkin olisin jo haudassa enkä yrittäisi kitua täällä päivästä toiseen.

Aamulla juoksin matolla hitaan 11 kilometriä.
Iltasella pitää katsoa käykö toisen juoksulenkin vai meneekö salille rautojen kimppuun, ellei sitten työpäivä veny liian pitkään.