Juoksin sarjajuoksun, aikaa siinä meni, muttei kuitenkaan tupakkia..
Huonolla kunnolla kun lähtee kisailemaan, mukavaa ei ole kun maaliin tulo.
Puolimatkassa luulin jo kuolevani. Vähän myöhemmin tiesin kuolevani.
Maalissa totesin että olin taasen väärässä, kuten niin useasti ennenkin.
Lähdön aika ei vielä ollut.
Olisi se ollut niin kiva, tiedä vaikka talvisarjajuoksujen vakiopituudetkin olisi myöhemmin määritelty sen tapahtuman perusteella.
Perkele kun ei mikään onnistu!!
No totta puhuakseni ei se nyt niin vaikeaa ollut, oli vain niin ”pöperöinen” keli ettei juokseminen niin kovin miellyttävää ollut.
Suurin osa porukasta juoksi osan matkasta tietä pitkin, johon poliisitkin sitten puuttuivat.
Eihän se ajoradalle meno toki oikein ole, vaarantaa juoksijoiden turvallisuuden ja järjestäjien luvan järjestää kilpailuja kyseisellä paikalla.
Se vain nyt on niin, että kilpailutilanteessa kun yksikin juoksija siirtyy juoksemaan tielle paremmalle juoksualustalle, toisten on seurattava perässä jos haluaa tasaväkisesti kilpailla ajoista ja sijoituksista.
Ehkä ainoa keino saada tiellä juoksu loppumaan, olisi valvonnan lisääminen ja juoksijan hylkääminen yhdestäkin askeleesta tiellä.
Tällaisesta tiukasta linjasta saattaisi olla sekin seuraus että joku voisi ottaa hylkäyksestä niin ”nokkiinsa” ettei enää juoksuihin osallistuisikaan.
Tietysti juoksujen siirtäminen sellaiselle reitille, ettei tiellä juoksusta hyötyä saisi, olisi yksi vaihtoehto, mutta kovia järjestelyjä sekin vaatisi.
No onneksi tuo ei ole minun ongelma, ja toimiva ratkaisukin asiaan saadaan.
Juoksijoihin vetoaan pysytään me kiltisti jalkakäytävällä, vaikka tielaitos sitä aurailee viikonloppuisin tosi harvakseltaan.
Minä henkilökohtaisesti lupaan, sarjajuoksussa en juokse tästedes askeltakaan tien puolella, ellei kilpailujen järjestäjä näin määrää.