Viimeyönä vaivaili tuo akilleksen leikkauksen jälkeen tullut harmillinen vaiva.
Nimittäin nukkuessa iskee usein krampin isonvarpaaseen.
Olisiko radan kiertämisellä ollut jotain osuutta asiaan että kramppeja oli useita kertoja yöllä, oli eilen kyllä kahden pitemmänpuoleisen lenkin päiväkin.
Jouduin yöllä laittamaan lenkkikengän jalkaan, estämään varpaan liikaa liikkumista ja karmeen kauheeta krampiniskemistä.
Tämä nyt on jo tosi urheilijan elämää kun nukkuukin lenkkikengät jalassa.
Pyrkikää tähän.

Kyllähän monet nuoremmat juoksentelun harrastajat katsovat tämänikäisten kilpaa juoksemista jo vähän siihen malliin ettei tuosta tule mitään, johan tuota vauhtia hölkää kuka vain.
Mutta ei se vain näin ole, ikääntyminen tuo vauhdin hidastumisen, ja jokaiselle,
teit sitten mitä tahansa.
Itsekkään en ole koskaan treenaillut niin paljon, ja suhteessa ikääntymiseen nähden niin kovaa, kun kilpaillessani viimeisiä vuosia 55 v. ja nyt 60 v. sarjassa.
Nelikymppisenä ja nuorempana kun juoksentelin puolikasta alle 1.10 ja maratonin alle 2.30 en vielä koskaan ollut ylittänyt vuodessa yli 5000 juoksukilometriä.
Nykyisille tuloksilleni minun on juostava yli 6000 kilometriä vuodessa.
Neljäkymmentäneljä vuotiaana juoksin maratonin vielä 2.34.11 ja puolikkaan 1.10.29 ja harjoituskilometrejä kyseisenä vuotena tuli juostua vain  3910
Noilla harjoittelumäärillä minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia näihin tuloksiin joita nykyään juoksen!!
Joten keinutuoliin ei jouda istuskelemaan vanhempanakaan jos juoksutasonsa aikoo säilyttää.
Siksipä lähdenkin tästä lenkille,  olisiko se tänään 30 kilometriä mäkisessä maastossa?