Joskus (n. 23 t. 59 s. vuorokaudessa) minusta tuntuu etten ole ihan viisas??
Tuli sitten lähdettyä sinne Muurolan-piikille, vaikka akillesjänteet huuteli armopäivää.
Mutta minkäs teet kun ruumisarkustani puuttuu vielä muutama naula.
Siinä se on, se piikiltä saatu arkun-naula.1283085670_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Juoksu tuli taivallettua alusta loppuun ihan yksin, ei näkynyt edessä eikä takana ketään lähes koko matkalla.
Yritin silti pitää edes jonkinlaista vauhtia, kun lenkillä vauhdit ovat niin toivottoman hitaita.. Niin se aikani oli 25 kilometrillä jotain vähän alle 1.43
Kyllä se kilpailu kunto menee kokoajan huonompaan suuntaan, kun lenkit tulee juostua lähes puoli minuttia hitaammin kun normaalisti, kipuja välttääkseen.

Ensi sunnuntaina olen lupautunut juoksemaan veteraanien SM-tiejuoksuun Helsinkiin.
Ovat vain vetäneet reitin Pirkkolan urheilupuistoon, sehän tietää sorapintaa, ja varmaan aika mäkistä reittiä?.
Sääntöjen mukaankin juoksualusta pitäisi olla päällystettyä tietä.
Miksikähän lähes aina veteraanikisoissa nämä tiereitit viedään epämääräisille alustoille ja maastoon?.
Ei minulla mitään ole maastojuoksuja vastaan, pidän niistä, ja toivoisinkin lisää kunnon maastoihin vietyjä juoksuja, mutta tiejuoksu on tiejuoksu!.
Pitää katsella omansarjalaisten juoksunumerot ja tavoitella vain kisa voittoa, ja jättää aikatavoitteet kokonaan pois mielestä.
Toivotaan että ensi kaudella Nivalassa SM-maastot juostaan oikeassa maastossa, ja Polvijärvellä SM-tiejuoksut asfaltilla!.. Niin, olenkohan silloin vielä mukana, sen näkee sitten.