Näin vanhemmuuteen kun nukkuminenkin muuttuu taitolajiksi, tulee usein näillä yö kolmen-neljän kahveilla pohdittua tuota iän vaikutusta juoksun kannalta.
Usein saa lukea huvittuneena artikkeleita miten vanhenevan urheilijan tulisi harjoitella.
Niistä paistaa läpi vain se että kirjoittaja on vielä nuori tai keski-ikäinen jolla ei omakohtaista kokemusta vanhenevasta elimistöstä ole.
Katsotaan mitkä ominaisuudet eniten huononee ja kehotetaan painottamaan harjoituksia siihen suuntaan.
Mutta kun se vanheneminen ei mene niin!!.
Ominaisuudet joita menetetään eniten, myös on huonoimmin harjoitettavissa.
Usein huonosti kehittyvän ominaisuuden kehittämiseen käytetyllä harjoitusajalla paremmin kehittyvää ominaisuutta olisi nostettu vieläkin paremmaksi, ja sitä kautta kuntoa paremmaksi, kun tahkotessa lähes kehittymättömän ominaisuuden parissa.
Esimerkiksi: Nuorempana tehty sanotaan vaikka raju happivelkainen mäkijuoksuharjoitus, jonka jälkeen lihakset huutaa happea ja maitohapot jylläävät, ja se verenmaku tuntuu suussa.. Se on niin karmeaa, mutta samalla niin ihanaa!!
No entäpä kun saman harjoituksen tekee vanha kääkkä.
Seurauksena on toki lihaksissa happivelka, mutta myös happivelka sydänlihaksessa..
Sepelvaltimot ovat enemmän tai vähemmän tukkeutuneet ja joka tapauksessa sydänlihaksen hapensaanti on huonontunut, tämän tuntee tuskaisena pahanolontunteena ja inhottavana olona, eikä siinä ole mitään ihanaa, monesti vain lisänä epämääräisiä rytmihäiriöitä..
Tässä on jo yksi syy siihen miksei se vanheneva sydän suostu ottamaan kierroksia sillä lailla kuin nuorempana.
Nuorempana sydänlihaksen hapensaannin puutehan ei ole suoritusta rajoittava ominaisuus, vaan sydänlihaksen voima ja koko, eli sydämen lihaksiin pumppaavan hapettuneen veren määrä.
Vanhempaa urheilijaa voisi verrata vaikka vanhaan autoon, kone on jo väljä ja huonotehoinen, kaikki osa ovat kuluneita ja pienemmästäkin rasituksesta rikkoutuvia.. Uudemmat autot vaikka olisivat kokoluokkaa, smart tai jopa mopoautot, ottavat iloisesti kierroksia ja huristavat ohi.
Niin muuten vanhat autot voi museorekisteröidä, ja saada erilaisia maksuhelpotuksia, minkähän ikäisenä kääkät saa maksuhelpotuksia?
Mutta kaikesta huolimatta vanhoille luille ja lihaksille lämpö tekee hyvää, jopa enemmän kun nuorille, ja onkin näin talven kylmimpään aikaan kiva olla harjoitusleirillä, kun nuoremmat ikään.

Lapinlääninkin alueella on useita nuoria ja keski-ikäisiä joiden kauden päätavoite on kolmen tunnin alitus maratonilla.
Sanoisin ohjeeksi, asettakaa se tavoite esim: kahteen ja viiteenkymmeneen, ja ryhtykää töihin.
Sellainen pikku näpertely ja kikkailu ei ole maratonharjoittelussa kun ajanhukkaa, valmentaja eikä edes tuplattu maratonkoulu ole tarpeen.
Se vaatii vain paneutumista harjoitteluun, esittäkää kehollenne kysymyksiä, harjoitelkaa kysymyksen mukaan, keho kyllä sitten vastaa kunhan sitä kuuntelee.. tuliko väsynyt olo, onko meno kun siivillä, kolottaako lonkkaa tai nilkka, yms: kertoo jo paljon.
Aikoinaan Seinäjoella SM-maratonilla haastattelija kysyi Aarno Ristimäeltä kun se lähes nelikymppisenä ylsi mitalleille, "Mitkä uudet harjoittelu medoodit olet keksinyt kun tuollaiseen kuntoon olet päässyt". Tähän Aarno vastasi "Mitä useammin ja mitä kauempana kotoa mies nähdään lenkkivarusteissa, sitä kovemmassa kunnossa se on", voiko sen yksinkertaisemmin sanoa?.
No nelikymppinenhän ei enää nykyään ole harvinaisuus mitallipallilla.

No niin minä näpertelin tänään 16 kilometrin aamulenkin, mutta minähän olenkin jo reilusti yli kuusikymppinen vanha sairas mies.
Mutta nyt nikkaroin käsityöläisen taidoillani juusto leivän.