Sepustetaanpa eloani tännekkin pitkästä aikaa.. Ei se oo helppoa dementikon elämä ei yöllä eikä päivällä.

Viime yönä oli jo unessakin kaikki hukassa, päivällä kaikki on ollu hukassa jo vuosia.. No yön eka unessa olin lenkillä jossain vieraassa kaupungissa, enkä löytänyt hotelliani, enkä liioin muistanut hotellin nimeäkään että olisin voinut neuvoa kysyä. Niinpä sitten päätin muina miehinä kysyä vastaantulevalta, minkä nimisiä hotelleja kaupungissa on? Helpotus oli suuri kun kuulin että Suomea kuitenkin puhutaan, se  helepottaa jo paljon. Mutta eipä vastauksissa tutun kuuloista hotellia ollut. Onneksi tässä vaiheessa heräsin, ettei koko yö mennyt hotellia etsien... On sitä ihminen pöljä herättyä yritin kovasti aivopuoliskojani rasitta keksiäkseni että mikä helvetti sen hotellin nimi oli, niikö sillä jotain merkitystä olisi mikä hotelli unessa hukassa oli..

Viimei sitten nukahdin uudelleen.. Eiköhän perkele sitten talo ollut tulessa enkä löytänyt ulko ovea.. Eihän siinä mitään jos kyseessä olisi ollut suuri palatsi mutta kun oli vain kymmenennenessä kerroksessa oleva kaksio. Silloin on jo asiat pahasti jos siitä ei ulkoovea löydä!.. Yritä siinä sitten aamulla herätä pirteänä ja elämäniloisena..

Harjoittelu puolella ei mene sen paremmin, jostakin kumman syystä lihakset tulee joka lenkin tai kuntosali harjoituksen jälkeen hirveän kipeiksi, vaikka harjoitus olisi vain tunnin mittainen ja kevyt tehoinen.. Tää on meikäläiselle aivan outoa, ei tämmöistä ole ollut koskaan??

Kyllä koukkupolvi eläkeläiset saisi ampua kaikki.. Jos jollakin eduskuntaehdokkaalla vaaliteemana olisi, 'kaikki yli 50 vuotiaat pitäisi ampua', se saisi ääneni heti!