Palaanpa tuohon Nivalan SM-maastojuoksureissuuni.

Perjantaina lähdimme 16 aikoihin Ronkaisen Tepon kanssa ajelemaan kohden Torniota, josta jatkoimme Vanhan Raimon, Arton ja Henrin kanssa Ouluun.
Iltasella Huhtalan Petrin luona saunottiin ja juteltiin, sekä katsottiin jääkiekko ottelu Suomen finaaliotteluun pääsystä, ja hyvinhän siinä kävi, sunnuntaina tuli sitten maailmanmestaruus.
Lauantaina ajeltiin sitten Nivalaan ja ei kun tosi toimiin.

Mutta ei sentään totisiin toimiin.

Oman sarjani startissa oli suuri joukko lähtijöitä, ja niinhän siinä kävi että lähdössä joku kaatui eteeni, ja jouduin harppomaan siinä erikoisia kuvioita pysyäkseni pystyssä.
Tästä steppauksesta aiheutui ilkeä muljahdus rinnassa, elikkä minulle se tuiki tavallinen rytmihäiriön poikanen.
No hapoillehan se veti, harkitsin jo keskeyttämistä noin 500 metrin juoksun jälkeen.
Onneksi jatkoin juoksuani ja sainkin aikalailla normalisoitua juoksuni siinä pitkän alamäen aikana.
Siitä juoksu jatkui kuntoni edellyttämällä tavalla, juoksukilometrejä on tälle vuodelle vähemmän kun edellisenä kautena, eikä kisa startteja takana kun yksi, joten ei tuon kummempaa vauhtia ollut odotettavissakaan.
Kuninkaan Kaukon vauhtiin ei missään nimessä olisi ollut mitään asiaa, muista mitalisijoista jäin 23 sekuntia, ja jos ilman alkuhässäkkää olisin kakkosryhmässä pysynyt ei minun sijoitukseni juurikaan olisi voinut parantua koska seuraavat sijat ratkesivat kirikamppailuna, ja minullahan ei mitään loppukiriä ole.
Olen aivan tyytyväinen sijoitukseeni, en huonoille hävennyt.
Taisin kisassa sivuta veteraanien SM-kisojen huonointa sijoitustani, olin kerran M-35 sarjassa hallikisoissa 5000 metrillä yhdeksäs ajalla 15.35
Sunnuntaina seurailin sitten nuorten ja oikeiden juoksijoiden kisailua.

Tällaisilla reissuilla tulee kertailtua paljon "vanhan ajan juoksuja", ja keskustelua tulee myös paljon nykypäivän tilanteesta, ja erikoisesti nuorten valmentautumisesta.
Myöskin maastojuoksuratojen profiilista ja alustasta riittää aina keskusteltavaa.
Minusta järjestäjät olivat saaneet aikaan kuitenkin reitin jota voi kutsua maastojuoksuksi.
Jotta kunto ratkaisisi maastojuoksumestarit, ratojen tulee olla vaativia eikä muistuttaa tiejuoksuja.
Viimevuoden veteraanien maantiejuoksut juostiin mäkisemmällä ja epätasaisemmalla alustalla kun varsinaiset maastojuoksut, oli siinä tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin. 

Tulokset    Tähän linkkiin kuvia myöhemmin: kuvat T. Ronkainen & o.Peura