Tänään kävin kuntosalilla ja kokeilin mattojuoksua, vaikka ulkona on sulat tiet ja kesäinen keli.. Ei ollut mukavaa.. Sitten olikin aika mennä hammaslääkärille kun eihän se onkalo mistä viikko takaperin hammas kiskottiin ole umpeutunut, vaan tulehtunut.. No sitä rassattiin lyötiin tikit ja eikun antibiotin ostoon.

Ihmisessä kun on noita vakavia suunnitteluvirheitä.

Pahin virhe on se että ihminen elää pitempään kun ruumis kestää.

Oma virheemme on se että olemme nousseet kahdelle jalalle.

Ruoka- ja hengityskanavien yhtyminen kurkussa, minkä seurauksena ihminen voi tukehtua ruokaan (esimerkiksi apinat eivät voi tukehtua ruokaansa).

Tai heikot polvet ja suonikohjujen vaivaamat laskimot.

Selkärankamme on liian heikko kahdella jalalla kulkevalla.

Kärsimme useista vaivoista (alttius poskiontelotulehduksille, alaselän kivuista, tyristä, kohdun laskeumista jne.) koska me kävelemme keholla, joka oli alun perin kehittynyt neljällä jalalla liikkumiseen miljoonia vuosia sitten (entä miksi meillä on häntäluu?).

Tuossa vain muutamia epäkohtia jotka tuli mieleen.

Olen nyt viimeisen vuoden kuluessa usein ihmetellyt ääneni ajoittaista käheytymistä, vaikka ei mitään flunssaa tai kurkunpäätä ärsyttävää pitäisi olla.

No tuo äänihuulia hermottava leryngeus recurrens hermo kiertää sieltä aortan tyvenkautta, ja laajentunut aortta ärsyttää hermoa.. Kuuluu taudin kuvaan..

Kurkunpäähämme palaava hermo on suunnittelemattoman evoluution tulosta, sillä kyseinen hermo tekee pitkän ja tuhlaavan matkan saavuttaakseen määränpäänsä, johtuuko siitä että olemme opetelleet puhumaan.

Mutta nyt se on huonokuntosten nukkumaanmeno aika.