On se kumma kuinka aavan meren katselukin rauhoittaa.
Aamun kävelylenkillä istuskelin pitkään puistonpenkillä merta katsellen.. Ihmisen pitää aina välillä päästä tunturiin tai aavan meren rannalle, se kummasti rauhoittaa, ja heittää ahistamasta kun näkee kauas.
Päiväksi pilviet haihtuivat ja tuli mukavan lämmintä, innostuin jopa käymään juoksulenkin kahden vapaapäivän jälkeen.. Meinaa vähän flunssa ja nivus vaivata, niin ei oikein jaksa innostua.
Kommentit