Taasen olivat urheilijanuorukaiset palanneet savanneilta, leireiltään ja vuoriston raastavista harjoittelusta, oli aika juosta Muurolan piikki..
Olin siellä minäkin, urheilijavartaloineni hyvin tankattuna vaativaa matkaa varten.
Ensimmäisen kerran ko. kisaan olen osallistunut jo 33 vuotta sitten, silloin tosin en näin hyvin tankanneena.

Sitten puhui Niilo Keskipoikelan ase, ja kuudeskymmenesensimmäinen piikki käynnistyi.
Puolipiikin juoksijat singahtivat matkaan niin vauhdikkaasti että on taasen tiilimurskaradan kunnostusta tiedossa.
Met täyden matkan juoksijat kiihdytettin hiukan rauhallisemmin, olihan sijoituksia aikaa ratkoa kokonaiset 25 kilometriä.
Itse kilpailusta ei ole muuta sanottavaa kohdaltani  kun että se kesti kauan, oli vaikeaa ja pelastuksena oli vain se että oli kaunis lämmin aurinkoinen päivä.
No tavoite täyttyi, sain hankittua sen viimeisenkin arkun-naulan, nyt vain sahalta höyläämätöntä raakalautaa ja arkun tekoon..

Garmin sai juoksemakseni matkaksi 25.12 km
ajaksi 1.47.28 ja sijoitukseni oli ykkönen, kun paremmat juoksijat olivat vammojensa tai tulevan Ruskamaratonintakia poissa,  tai muuten vain lepovuorossa.
Vauhtini oli tasaisesti hiipuva 5 km pätkissä ajat olivat 20.40 - 21.17 - 21.18 - 21.40 - 22.31
Se siitä juoksusta..