"Tavallisesti Herra antaa rikkautta sellaisille taulapäille, joille hän ei suo mitään muuta hyvää".   Martti Luther

Tämän pitkän sairastamisen takia on vasta yksi työkuukausi tälle vuodelle, saa nähdä tuleeko enempää. Kyllä jos tämän kylmän, sateisen sairastelukesän jälkeen pitää vielä kärsiä tuleva talvikin kotimaassa, kysyy se kyllä aika lujasti pinnaa... Kyllähän minunkin tarkoitus olisi nauttia elämästä, mutta käytäntö panee vain niin pirusti vastaan.

Onni ei ole tasainen tie, vaan kyky kulkea vaikeakulkuisia polkuja... Muuten menee akilles... Olen aloittanut maanantaina antibiotti kuurin. Jalan leikkaushaava ei ole vielä täysin umpeutunut, vaikka on jo seitsämäs viikko menossa leikkauksen jälkeen. Toivottavasti tästä ei muodostu ongelmaa..

Aikaisemmin lainasin pätkän Pablo Nerudan runosta, oodi kissalle, on kai se lainattava viellä kerran pätkiä runosta jalallekkin, kun on niin minun mieltä vaivaava asia.

Lapsen jalka ei vielä tiedä olevansa jalka,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

se haluaa olla perhonen tai omena.

Mutta sitten lasinsirut ja kivet

kadut ja portaikot

ja kovat maantiet

opettavat jalalle ettei se osaa lentää,

ettei se voi olla pyöreä hedelmä oksassaan.

Ja niin se lapsen jalka

kärsii tappion, kaatui

taistelussa,

joutui vangiksi,

tuomittiin elämään kengässä.

Valoa vailla se vähitellen

oppi tuntemaan maailmaa omalla tavallaan,

tuntematta toista jalkaa, vankina,

tutkien elämää sokean tavoin.

…….

kunnes viimein seisahtihen koko ihminen.

Ja silloin se vaipui

multaan eikä tiennyt niin mitään,

koska siellä oli kaikki kaikki niin pimeää,

ei se tiennyt lakanneensa olemasta jalka,

tai haudattiinko se lentämään

tai olemaan vihdoinkin omena.