Tuli tehtyä sairaalareissu.

Kolmen ja puolen vuorokauden sydämen seurannan jälkeen päätettiin.
 'Jos se sydän vielä haluaa näin vanhassa ja raihnaisessa ruumiissa hakata, niin annetaan hakata vaikka vähän huonommallakin rytmillä'.
Tehdään myöhemmin sydämen ultraäänikuvaus, rasitus ekg ja vuorokauden telemetriaseuranta normaaleissa kotioloissa.

Se tuppaa tällainen kestävyysurheilijan pumppu vanhuuttaan reistaamaan nimenomaan tuolta rytmipuolelta.
Minullakin se sähköinen impulssi ei lähde oikealta kohdilta, vaan vasta matkan varrelta, ja siihen lisäksi vielä lisälyöntejä ja taukoja, niin johan on soppa valmis.

Jos se pentele ei vähästä harjoittelusta tykkää, pitää sille vissiin antaa kunnon runtua.

Tänään sairaalassa kierroksella oli huumorintajuinen lääkäri.
Sanoi hoitajille epikriiseistä että niistä pitää näkyä että kyseessä on huippumaratoonari.
Kertoi että niinkin puutteellisia epikriisejä on ollut, että kun mies oli saanut sydänoireita jännityksestä saatuaan 24 kiloisen lohen, ei epikriisissä ollut merkintää mistä ja millä vieheellä kala oli saatu.
Tohtori taisi olla kalamiehiä.

Katellaan mitä tästä tulee.     

"Elämän lyhyys on parasta mitä luonto on ihmiselle antanut" (Caius Plinius)