Eilen kävin pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun elämäntyönsä sisätautilääkärinä tehneen henkilön kanssa.. Keskustelimme elämässä tehtävistä valinnoista ja niiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen.

Jos omalla kärjistetyllä tyylilläni kertoisin hänen käsityksensä tällaisesta turhasta juoksemisen vouhkaamisesta, ja sen vaikutuksesta sydämen rytmihäiriöihin.

Mitäs läksit… Olisit elänyt niin kun kunnon miehen pitääkin, ryypänny ja rellestäny.. Pitäisi sitä normaalijärkisen tajuta, ettei ruumiillisen työn lisäksi tarvitse 150 000 kilometriä laukata teitä ja polkuja pitkin pysyäkseen terveenä… Hullu mikä hullu..

Ei ehkä näillä sanoilla, mutta tarkoitusperä tuli selväksi, paljon ajettu auto on paljon ajettu auto, jos sitä kulkupeleihin vertaa..

No laskinpa piruuttani juoksemani kilometrit.. Minulla on harjoituspäiväkirjat vuodesta 1975 lähtien, eli 26 vuotiaasta eteenpäin..

Näinä 36 vuotena 7 kuukautena 237 päivänä juoksukilometrejä on kertynyt 138 335.. Se tekee keskimäärin 3759 km vuodessa ja 10,3 km päivässä.

Huonoimpana vuotena (2008) kilometrejä kertyi vain 275 (Akillesjänteen katkeaminen), muitakin tapaturmien ja sairastelun vuoksi heikoiksi jääneitä vuosia on joukossa..

Tuohon 138 335 kilometriin kun lisää ensimmäisen 26 elinvuoteni juoksukilometrit, luulen että tuo 150 000 kilometrin raja on jo ylitetty.. Elettiinhän minun lapsuuden aikana Suomessakin ’Kenialaisittain’ eli koulua käytiin koulumatkat juosten tai hiihtäen.. Kouluviikko oli kuusipäiväinen, koulumatka reilu vitonen suuntaansa, tekihän sekin yli 60 kilometriä viikko.

Hiihto ja pyöräily kilometrejä en viitsinyt laskea, mutta onhan niitäkin kymmeniätuhansia.

Lisäisin tuohon vielä, etten minä ole koskaan terveyden takia juossutkaan, vaan olen harrastanut kilpajuoksua ja juossut sillä kun se on niin kivaa.

Veteraanitilastot:  Viime kauden Suomen veteraanitilastot, meikä oli juoksemillaan matkoilla saanut neljä kärkitilaa ja yhden kakkossijan..