Päivä käynistyi kahvitellen kattoterassilla auringon nousua katsellen.

Päivän lenkillä aurinko paahtoi oikein kunnolla, ja kun tuulikin tuli jostain tuolta Afrikansuunnilta, täytyi ihan paitakin riisua oli niin lämmintä.

Lenkinpäälle pakolliset kattoterassi päiväunet, joiden lomassa piti virvokkeita mennä nauttimaan varjoon, kattoterassin 'pokerihuoneeseen'.

Iltapäiväkävelyllä: Kun ei käy lenkillä kun kerran päivässä eikä edes jokapäivä, jää aikaa käveleskellä ja istuskella puistonpenkeillä maailmanmenoa ihmettelemässä..

Katukokous.

Kaupunkia ilta-auringon valaistuksessa.

Mielellään niitä varhaisaamun lenkkejä juoksisi, olen aina nauttinut aamulenkeillä katsella heräävää kaupunkia, ja suunnata lenkkini merenrantaan auringonnousua katsomaan.. Nyt kun tilanne on mikä on, ja lenkkejä on vain yksi, on lenkki jätettävä päivään aurinkoiseen aikaan.

Voihan sitä Lasse Virenin sanoja lainaten "Pyytää vaikka kissalle kalaa", jos ei juoksijaksi ole... Eikä se hullumpaa hommaa olekkaan, kissa kyllä kurnaa ja kiittä kala-ateriasta.

Tässä tämä päivä menen parvekkeelle iltakahville.. Ei kun moro.