Kaikki tympii,eikä itkukaan ole kaukana!!!!

Aamulla ei salillakaan jaksanut olla, toi pumppukin oli sitten päättänyt että minähän lyön mitä haluaan, tee sinä mitä pystyt...

Tuollaisia oireita että syke ei suostu heti nousemaan kun alkaa rasittamaan itseään on ollut aikaajoin vuodesta  -94 lähtien.. Yleensä muutaman kymmenen sekunnin levon jälkeen kun yrittää uudelleen syke taas pelaa, mutta ei tänään, pumppu oli päättänyt pitää lepopäivän eikä syke suostunut nousemaa rasituksen vaatimalle tasolle.. Siispä kuntoilu jäi puoleen tuntiin, ja sekin lähinnä istuskelua.

Yritämpä hiukan valottaa millainen on keskivertopäiväni...  Yleensä menen kuntosalille 6.30.. Jonka jälkeen 9 -10 aikoihin avaan työpäiväni, joka päättyy useimiten kello 19 - 21 aikoihin, parina päivänä viikossa tosin päivä tahtoo jatkua aina 22 - 23 ja jopa ylikkin.. Työhön sitoutumisaikani on siis aika pitkä, varsinaisesti työtunteja pyrin päivässäni tekemään n. 5, ja työtä teen seitsämänä päivänä viikossa, joskin lauantaisin ja sunnuntaisin vähän vähemmän... Nukkumaan menen yleensä 24 - 01 aikoihin, joten jokainen varmaan näkee  mitä elämässäni on aivan liian vähän!!....

Tai eihän minulla ole keskivertopäivää, joinakin päivinä voin tehdä työtä vain parituntiakin ja joskus yli 10 tuntia...  Ja nyt olen tuon jalan takiakin joutunut rajoittamaan työtuntejani.. Elikkä taas tuli tuhlattua aikaa aivan turhaan, kertomalla keskivertopäivästä jota ei ole edes olemassa.... Perkele...

Jospa se nyt kuitenkin vaikka jotenkin..........

Kahvi tuo terveysjuoma korjaa kaiken.       Se meidän huume.