Naisten maratonilla Pekingissä Catherine Ndereba Keniasta osoitti taasen sellaista maratoonarin ammattitaitoa, niin tapahtumaan valmistautumisessa kun itse juoksussakin, että se ihan mykistää... Se oli jo viides arvokisa peräkkäin joissa hän sijoittui kahden parhaan joukkoon... Samoin juoksun aikainen toiminta, hän ei ollut ruuhkissa tönittävänä, juoksi jokaisen kaarteen sekä juottoaseman ilman yhtään turhaa askelta, se on ammattitaitoa se.

Myös Paula Radcliff osoitti myös suuria taistelijan lahjojaan, useista matkan varrella tapahtuvista kyykkimisistä ja pohkeen venytyksistä huolimatta taisteli hienosti maaliin.. Suurkilpailua ei keskeytetä jos ei ole ihan pakko, vaikka Paulan tavoitekkaan ei varmasti ollut mikään muu kun voitto.. Ei ollut toisen Kenialais juoksjan Martha Komu loppukilomeritkään helppoja mutta loppuun asti taisteli kärkiporukoissa.

Analyyttisesti seurattuna tällainen olympia-maraton olisi monelle maraton hölkkääjällekkin arvokkaampaa seurattavaa kun huonosti toteutettu maratonkoulu, joka kyllä on myös varteenotettava vaihtoehto... Opittavana olisi useita asioita, kutten esim: että kovavauhtiset ja arvokisamaratonit juostaan lähes 100 prosenttisesti siten että jälkipuolisko on nopeampi, ja useinmiten viimeinen kymppi se kaikkein nopein... Myöskin se että pienten pistosten tai kramppeien vuoksi ei heti tarvitse käsien hakeutua numerolapun hakaneuloihin, keskeyttämis mielessä.

Hidastuskuvissa näki hyvin kuinka kova isku se on nilkkaan, sääreen ja etureiden lihaksiinkin kun jalka iskeytyy tiehen.. Eli kyllä niitä pitkiä asfalttilenkkejä tarvitaan maratonille valmistautumisessa.