Onhan kurjia kelejä pidellyt, vettä sataa ja on liukasta.
Niinkö sitä joutuu meikäläinenkin hommaamaan nastakompurakengät.
Noissa tehdastekoisissa kengissä on jotain 15 - 17 nastaa, eihän semmoisilla pysy pystyssä edes vanha Erkkikään, kehittelinkin tuossa omaa mallistoani.
Tein vielä ruostumattomasta teräksestä kunnon irroitettavan pronaatiotuen.. Heittää vääräsäärisempikin linkuttamasta.. Perkele..

Kun olen noissa aikaisemmissa kirjoituksissa sivunnut noita entisiä aikoja, niin menempä vielä varhaisimpiin urheilusuorituksiini.

Kauan sitten kun olin opiskelemassa puistokemistiksi, ulkoilmaelämään tottuneiden veneen alla asuvien alanmiesten opinahjossa, Venekumotun kansakoulussa.
(Tämä alan ainoa Suomalainen opinahjo lakkautettiin 1970. Keskioluen vapautumisen myötä 1969, alalle tunkeutuvat itseoppineet aiheuttivat koulun muuttumisen tarpeettomaksi.)
Meillä oli urheilutunti, pelattiin pesäpalloa.. Opettajana toimi nuori vastavalmistunut tyttönen, (kun vakiope oli äitiyslomalla), joka toimi syöttäjänä jotta olisi edes vähän saatu ryhtiä siihen peliin.
No pallon lyönnin jälkeen se maila tahtoi lentää jokaisella kädestä mihin milloinkin, aika usein open säärille, kun pinkaistiin eka pesälle.
Siitä hermostuneena ope sanoi että ehdottomasti se maila lasketaan sievästi maahan eikä heitetä sitä kädestä, ennen kun lähdetään juoksemaan..
Tuli minun vuoroni olla lyöjänä... En ollut kovinkaan hyvä osumaan siihen palloon, ja parin hudin jälkeen kun se viimein osui, lensi maila kaaressa ja osui opettajaa otsaan, johon nousi melkoinen kuhmu.
Se vain vieläkin ihmetyttää ettei minua kehuttu, vaikka juoksin sentään ihan kunnarin..
On se niin väärin.... Niinpä sitten siirryinkin yksilölajeihin...

Erään kerran kun olimme naapurin pojan kanssa menossa kouluun, löysimme täyden laastaripaketin.
Piruus oli taas mielessä, niinpä sitten liimailimme laastarit pitkin kasvoja, ja menimme kouluun.
Opettaja kysyi, mitä teille on sattunut.. Kerroimme että ajoimme eilen illalla keskenämme pyöräkolarin .
No seuraavana päivänä ei tietenkään ollut enää laastareita naamassa, eikä naarmun naarmua kasvoissa.
Ope totesi, "hyvinpä on haavat näkyneet parantuneen".
Turhaa vittuilua, sivistyneeltä ihmiseltä opettajaopistot käytynä ja kaikkea.
Pitäisi sitä toki senverran ymmärtää että äkkiähän ne haavat paranee, nuorella ihmisellä...

Aamulla kävin tunnin kuntosalilla eipä muuta harjoitusta taida tänään ehtiäkään tekemään.