Tänään oli se päivä kun uskaltauduin liikkeelle ensimmäisen kerran,               ilman noita tammikuussa Espanjasta mukaani lähteneitä keppejäni.                     Niihin on muodostunut jo jonkinlainen viha rakkaus suhde,,, heh heh..                 On ihan pakko tempaista pieni jäähyväis runo kepeilleni.

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />1722342.jpg

Kepeilleni

 

Jääkää hyvästi,

vaikka olette yhä kanssani,

känsinä käsissäni.

Espanjassa seuraani liittyneet,

Ranskalaiset kaunottareni.

 

Rakkaat keppini,

olen matkalla

omin jaloin kulkijaksi.

En ole poistunut luotanne,

vaikka loittonenkin,

seisoen omilla jaloillani.

 

Kodistani tulee teidänkin kotinne,

komerossa saatte viettää aikaanne,

odottaen koska jälleen,

matkamme jatkuu.

 

Vaikka luulisitte,

unohtaneeni teidät,

älkää uskoko.

Kuinka kipeät jalkani

voivat koskaan unohtaa.

Jo teidän käsikahvanne

tuntevat käteni paremmin

kuin kukaan muu.

 

Levätkää rauhassa

kunnes matkamme 

yhteinen jatkuu.

Huomenna sitten juostaan Rovaniemi Marathon se on jo selvä että uusi osanottajaennätys tulee ja kirkkaasti.. Itse yritän saada taasen muutaman kuvan otettua tapahtumasta, vaikka se kuvaus ja ennenkaikkea kuvien julkaisukuntoon laitto taas kymmeniä tunteja vaatiikin... Lisäksihän olen jo viime syksynä esimittaillut reittiä ja reitin korkeuserot, mutta nämä talkoiluthan ei ole tiedysti edes osanotto paidan arvoisia, vaikka muilla talkootyöläisillä paidat kyllä aina päällä näkyy olevankin... Mutta hällä väliä, onhan noita paitoja.