Kullervo - Maraton reissun raportti.
Aloitetaanpa tämä raportti siitä kun saavuin Kouvolaan junalla, josta välittömästi startattiin kohti Joutsenoa..
Välillä juotiin aamukahvit ja perille päästyä heti ilmoittautumaan ja vaatteidenvaihtoon..
Verryttelyaikaa jäi vain puolisen tuntia, mikä on hiukka liian vähän..
Sää oli mukavan lämmin, tuulta oli jo lähdön aikoihin joka sitten päivän mittaan siitä koveni, mutta ei se vielä puolikkaan juoksijoita kohtuuttomasti haitannut.
Reittihän on sinällään yksi Suomen parhaita.
Sitten starttiin:
Aloitin tarkoituksella juoksun aika rauhallisesti, vähäisen verryttelyn takia.
Vitosen jälkeen parantelin hiukan vauhtia, ja viimeiset kuusikilometriä vedinkin jo sitten kaikkeni yrittäen..
Ne olivatkin vauhdillisesti nopeimpia kilometrejä, keskimäärin kilometriä kohden kului aikaa 3.47
Loppuajalla 1.21,20 keskivauhdiksi tulee 3.51 kilometri.
Eka vitonen 19.48
Toinen vitonen 19.12
Kolmas vitonen 19.22
Neljäs vitonen noin 18.47
Se viimeinen 6.1 kilometriä vei aikaa 22.58
Varsinaisesti juoksussa ei ollut mitään suurempia ongelmia vaan jaksoin puristaa hyvin loppuun saakka.
Juoksun jälkeen parin kilometrin loppuverryttely jonka jälkeen lihakeitolle ja palkintojen jakoon.
Sen jälkeen suunnattiin auton keula kohden Kivijärven Haapasaaressa sijaitsevaa Uunon mökkiä.
Mökillä saunottiin, parannettiin maailmaa, ja kuunneltiin kun hanhet pitivät äänekästä neuvottelua, etelänleirin matkan vetovuoroista ja lähtö päivämäärästä.. On ne vaan niin paljon viisaampia kun ihminen, tajuaavat että nyt on korkea aika poistua talven tieltä.
Yöllä uunon kassa noustiin juomaan kello kolmenjälkeiset kahvit tai teet ne taisi olla, jonka jälkeen vielä vähän lepäiltiin.
Päivän saaressa kuppailun jälkeen lähdettiin kohti Kouvolaa, ja siellä rautatieasemalle, minun täytyi ostaa junalippu..
No se oli sitten helpommin sanottu kun tehty, aikani tiedusteltuani aikatauluja ja hintoja tuli lipunoston aika..
Tarkkailtuani lompakkoani totesin ettei setelit riitä lipunostoon.. Niinpä räväytin pankkikortin tiskiin reteesti että otappa tuosta..
Lipunmyyjä räväytti vastaehdotuksen: Näppäileppä tunnusluku tuohon laitteeseen..
Silloin iski täydellinen Blackout, sormet kävi näppäimistöllä kun hanurinsoittajalla ikään mutta mitään valmista ei tullut!!!
Hädissäni kysyin jo virkailijalta montako numeroa siinä tunnusluvussa on??
Siinä vaiheessa lipunmyyjä varmaan jo ajatteli että, mitähän itärajan miehiä nämäkin on, kortti on varmaan varastettu..
Siinä vaiheessa uunokin räväytti oman korttinsa pöytään: Vaihetaan korttia..
Eihän Uunoparkakaan olisi voinut todistaa että uunohan tässä ollaan, kun oli juuri hukannut ajokorttinsa.
Siinä vaiheessa lipunmyyjä jo katsoi että onhan tuo saatava junaan, ja mahdollisimman kauas täältä, vaikka siitä ei senttiäkään heruisi VR:n tilille.
Niinpä sain sitten lippuni pelkällä nimen kuittauksella...
Onneksi olen omannut ikäni taidon nauraa itselleni, ja kun Uunokin taidon osaa, riitti siinä naurua pitkäksi aikaa kun herkuttelimme eri variaatioilla miten juttu olisi voinut jatkua.
Jos nauru pidentää ikää, niin kun sanotaan.. Dementikko räväyttelee vielä usein kortteja pöytään, kunhan eivät turhia tunnuslukuja kysele, tai siirryn Mustiin Pekkoihin.. .. Tuo minun dementia alkaa olla jo sitä luokkaa ette elämänkerran kirjoitus enää onnistuisi, täytyisi tyytyä ihan vain muistelmiin.
