Reissu on lopuillaan ja paluu sinne sarvikuonojen maahan on vääjäämätöntapahtuma lähivuorokauden aikana.. Vaikka eihän edes sarvikuonot ole suostuneet asuinpaikakseen Suomea valitsemaan.
Täällä aurinko on näkynyt joka ainoana päivänä, ja ihan luonnossa.. Suomessahan puolet vuodesta auringon näkee vain katselemalla valokuvia.

Juoksukilometrit jäivät alle 100 kilometriin viikossa, mutta enhän minä tänne harjoittelemaan tullutkaan, vaan hyvästelemään juoksupaikat ja täälläolevat kisat joita on tullut täällä useina vuosina laukattua.

Hommahan meni paremmin kun olin odottanutkaan.
Viellä sain näille palmurantojen manoliitoille näytettyä että pohjoisen havumetsävyöhykkeen kuusikymppisen voittaakseen pitää alkaa harjoittelemaan tai turvautua huijausyrityksiin.

Elämisestä yleensä sanoisin että on täällä kaikinpuolin paljon halvempaa..
Ruokakulutkin on jääneet alle viiden euron päivää kohden, ja reilusti.
Jos jotain hinnoista sanoisin,.
Eurolla markkinoilta saa ison pottusäkin, samoin hedelmiä,
uunituore patonki 39 - 44 senttiä, 700 gramman mufinssipussi euron,
pollo eli kana mitä on täällä tullut paljon syötyä on myös edullisempaa kun härmässä.
Missä on se saatananmoinen meininki muutenkin, kaikki tungetaan johonkin helvetin marinaadiin, että saadaan vettä ja jauhoja myytyä lihan kilohinnalla, ja pilattua liha joksikin vetiseksi mössöksi..
Saatana sainpa sanottua.!!.

Aamulla kävin 22 kilometrin lenkin luonnonpuistossa ja rannan lankkuteillä, jää nähtäväksi intoutuuko vielä iltapäivälla lyhkäsen lenkin juoksemaan..