Palaanpa vielä tuohon Torreviejen reissuuni.
Sää oli ensimmäisen kaksi viikkoa aurinkoinen lämpötilan kohotessa päivittäin yli 20 asteen.. Sen jälkeen ilmat muuttuivat hiukan tuulismiksi, ja pilvisempiäkin päivät olivat, lämpötilakin pysytteli useimpina päivinä alle 20 asteen.
Juoksemiseen säätila oli kyllä ihan hyvä.
Harjoittelu sujui huonon lähtötason huomioiden ihan hyvin, harjoituskilometrejä kertyi reissulla 680 joka tekee hiukan alle 19,5 km päivää kohden.
Eihän se paljon ole, mutta on huomioitava että kotimaassa ennen reissua juoksut olivat yli 3 kuukautta alle 40 kilometriä viikko, ja akillesjänteitä oli edelleen kuunneltava "herkällä korvalla".
Kilpailun kilometrivauhtejani pystyin parantamaan tasaisesti jokaisessa käymässäni kilpailussa.
Ensimmäisen kilpailuni juoksin 4.07 kilometrivauhdilla, kun viimeinen meni jo 3.55 kilometri vauhtia.
Kaikki käymäni kilpailut pystyin voittamaan, näin ollen säilytin edelleen saldoni puhtaana, eli kaikissa Espanjassa käymissäni kilpailuissa olen pystynyt sarjavoittoon.. Ensimmäisen Espanjan kilpailuni olen juossut vuona 1987.

   Aamulenkkiä palmumetsikössä.

Reissun tappiopuolelle on kirjattava etten saanut tuota uunoa opetettua suolan käyttöön.
Kun keittelin eräänä iltana makaroneja ja paistelin kanan rintafileitä, niin sitä suolapaketista humpsahti vähän reilusti suolaa.
Niin jo uuno valittaa että vähän narskuu liikaa hampaissa tuo suola.
Ei se tuo uuno ymmärrä, pitäähän vanhan ihmisen suolaa käyttää, muuten pilaantuu ja muuttuu happamaksi.
Olenhan minä yrittänyt uunolle opettaa, ettei voittosuolaa ole koskaan liikaa. (Santa Polan puolikkaan osallistujien varustekassissa mm. suolaa).

  Suolaa suolaa enemmän suolaa.

Sulalla maalla, lämpimässä, hyvässä seurassa, keskellä talvea juokseminen ja kilpaileminen oli taasen niin mukavaa että eiköhän kengän kärjet ensi talven suuntaudu jälleen tuttuihin maisemiin.... Uskoisin, toivoisin..

Kiitokset kaikille Torressa olleille hyvästä seurasta, ja hyvää jatkoa niin sinne Torreen jääville kun Suomeen palaavillekkin.